"I have not slept or eaten for days. My cries go unregonized and my loneliness is ignored. I am watching myself endure a torture worse than death, yet I decline every opportunity to end this self-imposed nightmare -- I am the master, and I am the puppet." (Klosterman, 2004).
Yhdysvaltalainen populaarikulttuurin asiantuntija Chuck Klosterman kirjoittaa edellämainitussa tekstissä kokemuksistaan virtuaalimaailmapeli Simsistä. Hieman - tai vähän enemmänkin - kotikutoisemmassa suomalaisessa Habbo-hotellissa ainakin satunnainen varhaiskeski-ikäinen kävijä koki miedosti samankaltaisia tuntemuksia. "Diskurssin tasosta" on Habbomaailmassa turha edes puhua. Tai ehkä pitkällisen tutkimuksen ja seurannan kautta joitakin mielenkiintoisia ilmiöitä ja sosiologisia paljastuksia olisi mahdollista tehdä, mutta ainakaan tavallisen virkamiehen palkalla ja työajalla hanke voisi kaatua omaan mahdottomuuteensa - ja puuduttavuuteensa. Oletettavasti suurin osa virtuaalihabboilijoista ovat lapsia ja nuoria, joten ainakin kaikille näkyvät keskustelut ovat samanlaisia kuin nuorison käymät keskustelut linja-autoissa tai ostareiden penkeillä. Habbo-hotellissa ne ovat tosin vieläkin pinnallisempia ja aiheet ovat mitäänsanomattomia.
Haastattelin epätieteellisesti neljää kanssahabboilijaa. Kaksi heivasi (tai dissasi) minut totaalisesti. Mutta kaksi muuta pahaa-aavistamatonta sanoivat sentään jotakin. En siis mitenkään esitellyt itseäni tai aikeitani, mutta se ei tuntunut haittaavan tutkimuskohteita. Ensimmäinen habboilija oli (tai esiintyi) miespuolisena ja hahmolla oli päässään jamaikalaispipo. Habbo-nimi eli nicci viitasi vahvasti kannabiksen käyttöön. Kysyin hahmolta kuinka kauan hän oli viettänyt sinä päivänä Habbo-hotellissa ja vastaukseksi sain, että iltakahdeksasta alkaen, eli heräämisestään asti... Eli noin kaksi ja puoli tuntia. Lisäksi kysyin kiertelemättä, että oliko hahmo (tai ihminen hänen takanaan?) pilvessä. Hahmo/ihminen kiisti olevansa. Toinen hahmo oli oletettavasti tyttö. Kysyin hahmolta viattomasti, että minkälaisella mielellä hahmo oli. Hahmo, tai ehkä ihminen koneen takana, sanoi olevansa masentunut, koska paras kaveripoika oli jollain tavalla naureskellut hänelle. Kehotin häntä olemaan masentumatta, mutta tuloksesta en ole varma.
Kasvattajana en näe Habbo-hotelilla mitään arvoa lapsen tai nuoren henkisen tai sosiaalisen kehityksen kannalta. Etenkin, jos virtuaalimajoitusliikkeessä vietetään aikaa tuntikausia, voidaan puhua jo jonkinlaisesta ongelmasta. Palvelun sekava toteutuskaan tuskin edesauttaa kehittävän dialogin syntymistä, mutta toisaalta se vaikeuttaa myös pahisten mahdollisuuksia häiritä viattomia nuoria.
No comments:
Post a Comment