Amerikkalainen kirjailija Saul Bellow suunnitteli 1960-luvulla näytelmää talk show-isännästä, joka halusi televisioida omat psykoterapiaistuntonsa. Bellow'ta harmitti sodanjälkeiseen yhdysvaltalaiseen kulttuuriin iskostunut ääriyksilöllisyys, jonka mukaan jokainen ihminen ei olisi pelkästään laulun, vaan hyvinkin tv-show'n tai kirjan arvoinen. Kysymys ei kutenkaan olisi ollut syvällisestä itseanalyysistä, vaan pinnallisesta ja viihteellisestä itsekorostuksesta. Yhtäläisyys nykyajan tositv-innostukseen ja julkisuudenpalvontaan on ilmeinen. Vahvasti nykyhetkeä ovat myös internetin kuvagalleriat. Toisaalta niiden merkitystä (tai haitallisuutta) on mahdollista myös yliarvioida. Internetin kuvagalleriat ovat tietenkin ensituntumalta kyseenalaisia. Pelkkä idea siitä, että oma tytär pistäisi poseerauskuvia suuren ihmisjoukon nähtäväksi on kammottava. Kaikille avoimien sivustojen uhkana ovat toki rikollisten hakeutuminen otollisille apajille, oli sitten kysymys seksuaalirikoksista tai vaikkapa huumekaupasta. Nuorison kohdalla ongelmaksi voi muodostua myös virtuaalikiusaaminen. Nuori saattaa paljastaa itsestään intiimejäkin yksityiskohtia, joita kiusaajat sitten voiva käyttää hyödyksi. Edellämainituista ja lukuisista muista syistä en näe suotavana sitä, että alaikäisille on suunnattu sivustoja itsensä esittelemiseen. Toisaalta jos yksityisyysasetukset ovat tiukat ja huoltajilla on käsitys lasten virtuaalielämästä vahinkoja voidaan ennaltaehkäistä. Harvaanasutuilla seuduilla virtuaaliystävyydet voivat toki olla lapsen ainoat sosiaaliset kontaktit. Lisäksi eri alojen harrastajien lienee helpompi tavata toisiaan internetin välityksellä.
Oppilaiden vanhempia kehottaisin sumeilematta vaatimaan pääsyä nuoren virtuaalisivustoihin ja vaikkapa keskustelemaan internetiin liittyvistä trendeistä muiden huoltajien kanssa. Opettajan tehtävä on aktiivisesti seurata em. trendejä ja tarvittaessa ohjeistamaan niin nuoria kuin heidän vanhempiaankin.
No comments:
Post a Comment